*

JaakkoKorpi-Anttila Eläkevaarina opettelee lavatanssia, espanjaa ja englantia sekä toivoo korjaukset edes sähköpostiinsa. Kaikki on lainattua, joten kaiken voi lainata.

Psykiatria Amerikassa

Robert Whitaker sai Pulitzer-palkinnon lähinnä Boston Globe-lehdelle kirjoittamistaan artikkeleista, jotka koskivat psykiatriaa USA:ssa. Hänen mielenkiintonsa heräsi törmättyään väitteisiin, että sellaisissa maissa (Intia, Nigeria), missä skitsofreniaa hoidetaan vähiten lääkkeillä, on selvästi vähemmän tätä sairautta kuin USA:ssa, missä sairaus kääntyi voimakkaaseen kasvuun sen jälkeen kun sen lääkinnällistä hoitoa lisättiin.

USA:n sairaaloissa oli vuonna 1955 mielenterveyspotilaita 350 000, vuonna 1987 1,25 miljoonaa, vuonna 2007 4 miljoonaa ja viime vuonna 5 miljoonaa. Alan asiantuntijat kertovat kansalle, että skitsofrenia ja masennus johtuvat kemiallisesta epätasapainosta aivoissa, skitsofrenia lähinnä dopamiinin vajeesta ja masennus serotosiinin puutteesta, ja että pillereillä asia voidaan korjata.

USA:ssa 80-luvun lopussa myytiin psyykelääkkeitä 800 miljoonalla $:lla vuodessa, 20 vuotta myöhemmin vuosimyynti oli 40 miljardia $. Eipä silti vahvojen kipulääkkeiden myynnin kasvu on ollut samansuuntaista. Osasyynä on myös kirurgisten toimenpiteiden kasvu ja yleensä terveyspalvelujen tarjonnan kasvu ja saatavuuden helppous.

USA:ssa 'kallonkutistaja' oli vielä 50 vuotta sitten aliarvotetussa maineessa, mutta alan tieteellinen kehitys ja erityisesti panostaminen oman kuvan kiillottamiseen muutoinkin kuin puhtaan ja prässätyn valkotakin avulla on tuonut alalle ansaittua arvostusta.

Joku vuosi sitten Image-lehdessä oli myös juttua asiasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Skitsofreniaa oli takavuosina jenkeissä paljon, koska kriteerit olivat paljon väljemmät, kuin muualla maailmassa. Ei kukaan vakavasti otettava psykiatri väitä, että mt-häiriöt johtuisivat jonkin välittäjäaineen vähäisestä määrästä. Skitsofreniaa on kaikissa maailman maissa vajaa prosentti väestöstä, ja ilmeisesti se on vähenemässä. Nigeriassa taitaa jäädä suurin osa potilaista kaikkea hoitoa vaille, toisaalta kehitysmaissa yhteiskunta ei aseta samanlaisia vaatimuksia yksilölle, kuin teollisuusmaissa, ja suku hoitaa. Tyypillinen esimerkki täysin asiaa tuntemattomasta kritiikistä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

#1/PR:
Tarkoittanet R. Whitakeria ja linkien artikkelien kirjoittajia, jotka kalikkoja heittelevät.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Juuri heitä. Kyllähän lääketeollisuuden intresseillä on vaikutusta asioihin - kun on tullut uusia bipolaarihäirön lääkkeitä, niin voidaan perustellusti väittää, että mentiin alidiagnostiikasta ylidiagnostiikan puolelle,mutta heiluriliikettä on mahdotonta kokonaan välttääkään, kun kyse on tavattoman vaikeista asioista.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #3

→ #3/PR:"Juuri heitä. .."

Toisen linkin espanjankielisen tekstin tekijä on kuitenkin virassa oleva psykiatrian professori ja Espanjan psykiatrisen yhdistyksen puheenjohtaja.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #4

Espanjankielisestä haastattelusta en saa paljoa selvää, varsin suppea se kuitenkin on. Minulle ainakin on opetettu, jotta skitsofrenia on vähenemässä - luultavasti siksi, että on keinoja estää sen puhkeaminen, jolloin täyttä taudinkuvaa ei kehity. Espanjan psykiatriasta en tiedä mitään.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #5

→#5/PR: "..varsin suppea.."

Alan tieteiskirjoittajan Robert Whitakerin tuotannosta näyttää wiki tietävän ainakin otsikoita:
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Whitaker_%28a...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #3

Niinpä, kun diagnostiikka peustuu oireiden arviointiin lääkefirmoilla on hyvät mahdollisuudet manipuloida ja lobata.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Onko tuo pulitzer-palkinnon saajan artikkelit muka asiaa tuntematonta kritiikkiä. Mielestäni paljon asiaa tuntemattomampaa on ollut tuo lääkemäärien ja psykiatristen potilaiden lisääntyminen johtuen kyseisen maan hoitosuosituksista, diagnoosikriteereistä ja lääketehtaiden intressseistä.

Toimittaja joka arvostelee virheellisesti ja virheellisin tiedoin lääkehoitoa on asiaatuntematon. Entäs ne tahot jotka ovat tehneet diagnoosikriteerit liian väljiksi. Ovatko he myös olleet asiaatuntemattomia.

"Ei kukaan vakavasti otettava psykiatri väitä, että mt-häiriöt johtuisivat jonkin välittäjäaineen vähäisestä määrästä"

Kuka jakaa esim. Suomessa suuressa mitassa kansalla väärää tietoa serotoniinista ja dopamiinista. Suuri osa ihmisistä uskoo että masennus johtuu liian vähästä serotoniinista. Suuri osa psykoosipotilaista uskoo että psykoosi johtuu liian paljosta dopamiinista. Kuka on suurelle ihmisjoukolle tämän opin iskostanut päähän?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Monet uskovat,että skitsofrenia on sairaus vaikka se on kokoelma käyttäytymiseen perustuvia diagnostisia kriteerejä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #11

Asiantuntijat pitävät skitsofreniaa sairautena. Vain henkilö, joka ei ole sen kanssa ollut koskaan missään tekemisissä, voi vakavalla naamalla väittää, että kyseessä ei ole sairaus.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Olen kuullut arvostettuja psykiatreja sanovan, että kyseessä pelkkä oireyhtymä, ei sairaus.
Miten erotat "skitsofrenian" akuutista psykoosista jossa voi esiintyä vainoharhoja?
Olen tuntenut satoja "skitsofrenia" diagnoosilla leimattuja ihmisiä.
Väitän täysin vakavissani, ettei kyseessä ole yhtenäinen sairaus vaan taustalla voi olla erilaisia sairauksia tai aivotoiminnallisia häiriöitä.
Väitän lisäksi, että joidenkin sairaus kroonistuu diagnoosin johdosta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--Kuka jakaa esim. Suomessa suuressa mitassa kansalla väärää tietoa serotoniinista ja dopamiinista.

Eivät ainakaan psykiatrit.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Halutaanko täällä levittää propagandistista hölynpölyä vai tämän päivän psykiatrisia näkemyksiä? Jälkimmäisistä kiinnostuneille on suositeltavaa lukea perusasioista Terveyskirjaston sivuilta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Linkkaamasi lähde perustuu pitkälti lääkefirmojen tuottamaan ohjeistukseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Lääkefirmat rahoittavat lääkkeiden vaikuttavuustutkimuksia. Tieteellinen taso saattaa olla kyseenalainen varsinkin psykiatrian alalla.
Kaikki mielisairauksista valistavat potilaille ja omaisille tarkoitetut lehtiset ovat lääkefirmojen kustantamia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #16

Oletko itse lyönyt rahoiksi lääkeyhtiöiden osingoilla? Sinun varmaan kannattaisi, jos firmoilla kerran on tuollainen valta tiedeyhteisöön.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Niin kannattaisi jos olisi kiinnostunut rahastuksesta.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #17

Suurten lääkeyhtiöiden moraaliin, markkinointikeinoihin ja niiden välittämän tiedon oikeellisuuteen 2000 luvun alussa antavat osviittaa mm. seuraavat uutislinkin:

http://yle.fi/uutiset/laakeyhtio_pfizerille_lahes_...

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/astrazeneca...

Nämä olivat uutisia muutaman vuoden takaa. Tässä lainaus mediuutisten uutisesta
"AstraZenecaa syytetään siitä, että se on johtanut lääkäreitä ja potilaita harhaan esittelemällä Seroquelin käytölle myötämielisia tutkimuksia. Samalla yhtiö on jättänyt kertomatta tutkimuksista, joiden mukaan lääkkeen käyttö lisää diabetesriskiä."

Psyykelääke Seroquel on ollut AstraZenecalle hyvä bisnes. Suomessakin sitä on käytetty paljon. Ainakin mediuutisten uutisisen mukaan tutkimustuloksia epäillään käytetyn valikoidusti. Kuinkahan paljon nämä valikoidut tutkimustulokset ovat aikoinaan vaikuttaneet esimerkiksi käypähoitosuositusten tekemiseen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #24

Niin, ja Volkswagen on manipuloinut päästömittauksia, Nokian Renkaat on lähettänyt rengastesteihin muuta kuin normaalia tuotantoaan ja Wärtsilän laivadieselienkään testauksia ei kaikilta osin ole toteutettu kuten pitäisi. Eri aloilla kaupanteon yhteydessä voidaan päättäjiä ja avainhenkilöitä voidella korruptiolla. Kyllä epärehellisyys on täysin mahdollista liike-elämässä toimialasta riippumatta, samoin muussakin ihmiselämässä. Huitaisevat yleistykset kokonaisiin teollisuudenaloihin eivät ole sen oikeutetumpia kuin yksilöiden rötöksistä yleistykset ihmisryhmiin.

Kansainvälinen tiedeyhteisö ei kuitenkaan ole liikeyritys, eikä sitä voi huijata pitkän päälle jäämättä kiinni. Arvostetut tieteelliset julkaisut pyrkivät parhaansa mukaan edistämään puolueetonta tietoa ja arvioivat kriittisesti tarjottuja käsikirjoituksia ottaen huomioon erilaiset metodologiset ongelmat, mm. julkaisuharhan myönteisten tutkimuslöydösten hyväksi. Silloin tällöin löytyy jopa epärehellisiä tutkijoita, jotka ovat koettaneet väärentää kokeidensa tuloksia, mutta heidän tieteellinen uransa päättyy kiinni jäämiseen.

En ole osallistunut itse Käypä hoito -suositusten tekoon, vaan niitä laativat ja päivittävät maamme parhaimmistoon kuuluvat psykiatrian tieteelliset asiantuntijat, joiden yhteystiedot löydät suosituksista -- kysy heiltä, jos Sinua askarruttaa mahdollinen valikoitujen tutkimustulosten käyttö. Totta kai on meidän kaikkien edun mukaista, että Käypä hoito -suositukset perustuvat menetelmiltään päteviin ja totuudenmukaisesti raportoituihin tutkimuksiin, myös negatiiviset tutkimuslöydökset huomioiden.

Lääketiede ja sen erikoisalat eivät ole syyllisiä vilppiin, jos sellaista yritetään käyttää yritysten lääkemarkkinoinnissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Varsinkin psykiatrian alalta tehdään paljon tutkimuksia jotka eivät täytä alkeellisimpiakaan tieteellisen tutkimuksen kriteerejä.
Kehäpäätelmät ovat yleisiä tällä alalla.
Jos potilas valittaa lääkkeen sivuvaikutuksista se helposti kuitataan "hoitovastaisuutena".
Miten kansainvälinen tiedeyhteisö havaitsee tutkimustulokset joita raportoimatta menee silppuriin?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #29

Varsinkin psykiatrian alalla esiintyy paljon maallikoiden itsepäistä inttämistä ilman, että yksilöidään väitettyjä tutkimusten metodologisia virheitä tai esitetään jotakin parempaa. Lääketieteellisissä julkaisuissa on aina vastaavan päätoimittajan yhteystiedot, jonne voi osoittaa sekä kritiikkiä kehäpäätelmistä että parannusehdotuksia julkaistavien tutkimusten menetelmistä.

Väitteesi potilaan antamaan palautteeseen suhtautumisesta on pahansuopaa yleistävää mustamaalaamista, johon on mahdotonta ottaa kantaa sen enempää kuin muihinkaan lääkärien virheisiin millään erikoisalalla. Totta kai on mahdollista toimia huonolla ammattitaidolla missä tahansa ammatissa, mutta eihän se sitä tarkoita, että tämä olisi pääsääntö tai että opetettaisiin tekemään niin.

Kyllä lääkkeiden sivuvaikutukset käydään läpi lääkärikoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksessa uusien lääkkeiden tullessa markkinoille, ja käytännön kliinisessä työssä joudutaan tekemään parhaita kompromisseja tavoitellun hoidollisen vaikutuksen ja yksilöllisesti erilaisten koettujen sivuvaikutusten välillä. Koska psyykenlääkkeiden käyttö on sairauksien luonteesta johtuen suhteellisen pitkäkestoista, totta kai jokainen aloittamansa hoidon onnistumiseen pyrkivä lääkäri ottaa huomioon lääkevalmisteen yksilöllisen sopimisen potilaalle, jonka on jatkossa toteutettava hoitonsa itsenäisesti. Ellei lääkitys vakuuta potilasta itseään kokemaan sen hyödyt suurempina kuin haitat, hän usein lopettaa sen oma-aloitteisesti ja pahimmillaan hoidon kohteena oleva sairaus uusiutuu.

Kansainvälinen tiedeyhteisö ei ole koskaan yhden tutkimuksen varassa, vaan tutkimuksia toistetaan yhä uudelleen ja verrataan mm. lääkeaineiden paremmuutta keskenään erilaisista tutkimusasetelmista. Tämä on välttämätöntä siksikin, että väestöt eivät ole geneettisesti samanlaisia eivätkä tutkimustulokset sellaisinaan yleistettävissä ilman, että asia on varmennettu kokeellisesti.

Käytännön kliinisessä hoitamisessa jollakin yhdellä tutkimusraportilla tai lääkemarkkinoijan väitteellä ei ole paljoakaan merkitystä, sillä jokainen hoitava lääkäri arvioi itse omin silmin työssään näkemäänsä lääkevastetta omilla potilaillaan, ja kokemuksensa karttuessa oppii vertaamaan uutuusvalmisteita aiemmin käyttämiinsä. Ennen pitkää se johtaa tehottomampien tai huonommin siedettyjen valmisteiden vetämiseen pois markkinoilta, koska niitä ei enää kukaan määrää eikä niitä siksi kannata valmistaakaan. Tarjolla oleva lääkevalikoima uusiutuu siten pikkuhiljaa itsekseen käytännön kokemusten kautta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Niin juuri, lääkevastetta arvioidaan tosiaankin lääkereiden, jotka aika vähän potilasta näkee, ja hoitajien, joilta puuttuu tieteellinen koulutus, kirjaimellisesti "omin silmin" eli mututuntumalla.
Uuden lääkkeen tullessa markkinoille kaikki sivuvaikutukset eivät ole luetteloitu. Väitätkö, ettei hoitohenkilökunnalla ole taipumusta laittaa potilaan harhaisuuden piikkiin ei toivottua oireilua?
Usein haitallistakin lääkitystä jatketaan varmuuden vuoksi.
Psykiatrian diagnostiikka ei ole oleellisesti muuttunut sataan vuoteen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #33

"Niin juuri, lääkevastetta arvioidaan tosiaankin lääkereiden, jotka aika vähän potilasta näkee, ja hoitajien, joilta puuttuu tieteellinen koulutus, kirjaimellisesti "omin silmin" eli mututuntumalla."

Hoidon ulkoiset puitteet ovat julkisessa terveydenhuollossa resurssikysymys, ja mikä on riittävää, siitähän voi tietenkin kinastella loputtomiin. Ammattitaitoisen ja kokeneen, hyvähenkisen työryhmän merkitystä hoitovasteen arvioinnissa en suinkaan mitätöisi. Yksityisvastaanotolla taas on mahdollista sopia potilaan kanssa niin tiivis seuranta kuin tarvitaan, jos potilas selviää avohoidossa ja ajanvaraustilanne ym. olosuhteet sallivat.

"Omin silmin eli mututuntumalla" on paras ja täsmällisin tapa toteuttaa psykiatrinen tutkimus, kuten edellä (# 32.) jo oli puhe. Vai robotilleko haluaisit mieluummin potilaan ohjata?

"Uuden lääkkeen tullessa markkinoille kaikki sivuvaikutukset eivät ole luetteloitu."

- Ei pidä paikkaansa. Ne sivuvaikutukset, joita on siihenastisissa tutkimuksissa havaittu, ilmoitetaan. Myöhempi käyttökokemus voi tuoda lisätietoa, ja jos todetaan vakavia sivuvaikutuksia, valmisteelle voidaan asettaa käyttörajoituksia tai se voidaan vetää markkinoilta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.

"Väitätkö, ettei hoitohenkilökunnalla ole taipumusta laittaa potilaan harhaisuuden piikkiin ei toivottua oireilua?"

Se riippuu henkilökunnan ammattitaidosta ja kokemuksesta. Joka tapauksessa lääkäri vastaa itse viime kädessä hoidon kokonaisuudesta ja tarvittaessa tekee ylimääräisiä seurantatutkimuksia potilaalle muodostaen itsenäisesti kantansa siihen, mistä oireilu johtuu.

"Usein haitallistakin lääkitystä jatketaan varmuuden vuoksi." - Höpsis.

"Psykiatrian diagnostiikka ei ole oleellisesti muuttunut sataan vuoteen." - Tuon selvemmin ei juuri voi tietämättömyyttään osoittaa.

Jos haluat oikeasti tietää etkä vain trollata, mene kirjastoon ja hanki käsiisi uusin painos kotimaisesta oppikirjasta Psykiatria, Toim. Jouko Lönnqvist ym., Kustannus Oy Duodecim, ISBN 951-656-001-6.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Aivojen välittäjäaineita voi mitata laboratoriakokein ja kuvantamismenetelmiä on olemassa.
Kaikki nykypsykiatrit eivät omin silmin edes erota psykoositilaa.
"Ne sivuvaikutukset joita on siihen asti havaittu" Aivan, siihen asti. Sen jälkeen pitääkin olla todella vakavia, että niitä noteerattaisiin.
Uusia, lääkitystä vaativia, diagnooseja on jonkin verran keksitty ja nimityksiä muutettu esim maanis-depressiivisuus joka hyvin kuvaa sairauden luonteen on nykyisin kai joku biopolaarinen mielialahäiriö.
Se että, on keksitty yhdistellä em. diagnoosia ja skitsofrenia omaksi sekaluokaksi pidän pikemminkin taantumuksena kuin kehityksenä.
"Höpsis" on tilastoihin vetoavien psykiatrien puolella; kuten huomautit potilas on yksilöllinen.
Otan neuvostasi vaarin ja tilaan mainitsemasi oppikirjan päivittääkseni tietoni psykiatrian virallisesta nykynäkemyksestä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Jos tuhannet sairastuvat diabetekseen lääkefirman petoksen takia, se on hiemaneri luokan juttu kuin hyvien renkaiden viilaaminen pikkasen paremmaksi.
Päästömittaushuijauksen mahdollisista tuhovaikutuksista en ota kantaa.
En muuten pidä pätevänä puolustuksena, että muutkin firmat tekevät rikoksia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Linkkaamasi lähde perustuu pitkälti lääkefirmojen tuottamaan ohjeistukseen."

Ei perustu, vaan professori Matti O. Huttusen kliiniseen kokemukseen sekä perehtymiseen kansainvälisiin tieteellisiin julkaisuihin, ja tekstin julkaisemista internetissä tukee Suomalainen lääkäriseura Duodecim.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kehitysmaissa psykiatristen häiriöiden alidiagnostiikka on varmasti vähintään yhtä yleistä kuin ruumiillisten sairauksienkin. Asiaan vaikuttaa myös mielenterveyden häiriöihin liitetty häpeän stigma ja taikausko, jolloin psyykkinen oireilu kanavoituu ruumiillisten oireiden kautta mm. erilaisiksi kiputiloiksi kulttuurin suhtautuessa kielteisesti ongelmien kohtaamiseen psyykkisinä.

Suuren väestönosan kärsiessä työttömyydestä tai tehdessä vain yksinkertaista aputyötä hoitamattomilla psyyken sairauksilla ei ole samaa yhteiskunnallista merkitystä kuin kehittyneissä markkinatalousmaissa, joissa työelämä vaatii pitkälle erikoistunutta koulutusta ja monimutkaista osaamista, jossa psyykkinen suorituskyky ei saa olla alentunut, jotta työhön kykenisi. Kehitysmaissa sosiaaliturvana toimii suvun yhteisöllisyys, jolla voi myös olla ennustetta parantavaa hoidollista vaikutusta osassa häiriöitä, kun taas kehittyneiden valtioiden sosiaaliturva sairauden sattuessa edellyttää lääketieteellistä diagnosointia ennen kuin etuutta voidaan maksaa.

Intiassa ja Nigeriassa skitsofreniaa on todennäköisesti enemmän tilastoimattomana kuin USA:ssa, eli kyseessä voi olla epidemiologinen harha. En ole lukenut Robert Whitakerin artikkeleita, mutta väite "sairaus kääntyi voimakkaaseen kasvuun sen jälkeen kun sen lääkinnällistä hoitoa lisättiin" on virheellinen -- mahtaako kyse olla sitten ylidiagnostiikan lisääntymisestä tilastoissa, mutta se on ainakin varmaa, että antipsykoottisen lääkehoidon ei tiedetä sairastuttavan ketään skitsofreniaan.

Blogin toinen kappale vetelee mutkia suoraksi yksioikoisesti. En ole ollut USA:ssa seuraamassa milloinkaan "alan asiantuntijoiden kertomista kansalle", mutta jos ketä kiinnostaa, mitä alan asiantuntijat Suomessa tällä hetkellä kertovat perustuen tieteellisiin tutkimuslöydöksiin niin meillä kuin kansainvälisesti, niin lukemalla seuraavista linkeistä on helppo nähdä, että kyse on paljosta enemmästä kuin dopamiinista, serotoniinista ja pillereistä.

Skitsofrenia: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suosit...

Depressio: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suosit...

Kaikki 8 tämänhetkistä psykiatrian Käypä hoito -suositusta löytyy linkistä http://tinyurl.com/zkthr6o

Mielenterveyden häiriöissä käytetään ei-lääkkeellisiäkin hoitoja, kuten mm. kirkasvalohoito, sähköhoito (ECT), transkraniaalinen magneettistimulaatio (rTMS) sekä psykoterapia eri muodoissaan, ja niille kaikille on osoitettavissa sekä tehoa että haittavaikutuksia väärin sovellettuna.

Käytännössä kuitenkin tarvitaan monesti lääkkeitä eräänä osana hoitoa. Psykiatrinen lääkehoito on vuosien saatossa kehittynyt, mutta ei niin, etteikö siitä edelleenkin voisi seurata myös ei-toivottuja vaikutuksia. Nämä ovat toki tunnettuja valmistekohtaisesti ja niihin kohdistuu omaa tutkimustaan, mutta sama lääke voi auttaa toiselle ja olla sopimaton toiselle, mm. koska olemme kukin geneettisesti ainutkertaisia. Ihmisen keskushermosto on toiminnoiltaan niin monimutkainen, että tiedämme siitä edelleen liian vähän huolimatta biologisessa psykiatriassa tapahtuneesta edistyksestä mm. genetiikan ja lääketieteellisten kuvantamismenetelmien ansiosta.

Yhdysvaltojen väestö on ostovoimaista ja sitä on 318,9 miljoonaa (2014). En tunne sikäläisiä tilastoja esimerkiksi tupakan enkä alkoholin myynnistä, mutta niitä olisi kiinnostavaa verrata lääkemyyntitilastoihin ihan vain suhteellisuuden säilyttämiseksi.

Lääketeollisuus on tieteellisiin löydöksiin perustuvaa kaupallista liiketoimintaa, jota ei maailmassa missään kannata toteuttaa tappiollisesti. Länsimaissa jokainen saa halutessaan ostaa lääkeyritysten osakkeita ja päästä siten osalliseksi mahdollisista liikevoitoista, vaikka joidenkin mielikuvitusta kiehtoo ajatus niiden satumaisista määristä, joiden kadehtiminen on monille palkitsevampaa kuin niiden tavoittelu. Todellisuudessa lääkekehittelyyn liittyy sekä riskejä että kovaa kilpailua, jokaisen uuden markkinoille asti selviävän valmisteen maksaessa maltaita.

"Panostaminen oman kuvan kiillottamiseen" ilman mitään todellisia tuloksia onkin sitten varmaan helppoa kuin heinänteko -- kumma etteivät sitä ole huomanneet ketkään muut kuin kallonkutistajat.

Oman kokemukseni mukaan Suomessa psykiatrina saa nettikeskusteluissa lähinnä likasankoja niskaansa, sillä vääjäämättä löytyy kirjoittajia, joista osa on irrationaalisia lääkehoidon vihaajia ja osa muuten vain katkeria ja silti aina omasta mielestään ehdottomia asiantuntijoita, toisin kuin muilla lääketieteen erikoisaloilla. Onneksi vastaanottohuoneessa todellisuus on toinen, muutenhan alalle hakeutuisivat ainoastaan masokistit.

Millä sitten Suomessa voisi kiillottaa psykiatrisen hoidon kuvaa? Kävisikö siihen vaikkapa miesten itsemurhien epidemiologian kehitys: http://www.findikaattori.fi/fi/10 ?

Turha toivo! Samat likasankojen roiskijat todistavat paatoksella, ettei tällä ole mitään tekemistä varsinkaan psykiatrian kanssa, ja 1990 -luvulla alkanut SSRI -masennuslääkehoidon yleistyminenkin on pelkkä yhteensattuma.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Itsemurhien epidemiologinen kehitys on monen eri asian summa ja asiat jotka siihen vaikuttavat ovat todella moninaiset. Ehkä SSRI-lääkityksen yleistyminen on yksi syy. Ja onhan tosiasia että psykiatrian hoitoalan toiminnalla on suuri merkitys itsemurhalukuihin.
Myös monet muut asiat vaikuttavat luultavasti vielä enemmän siihen. Esimerkkejä mahdollisista itsemurhia vähentävistä asioista:
- masennuksen ja mielenterveyshäiriöiden yleinen kulttuurinen hyväksyttävyys on tullut suopeammaksi, ei enää hirveä häpeä
- työelämän vaatimukset ovat muuttuneet (lisääkö vai vähentääkö tämä itsemurhia on hyvin vaikeatulkintaista)
- mahdollinen itsemurhayritystapojen muuttuminen (SSRI-lääke yliannostuksena ei ole yleensä tappava, ampuminen yleensä on)
- somaattisen sairaanhoidon kehittyminen (esim. syöpähoitojen tehokkuus, kivunhoidon tehokkuus)
- päihdekäyttäytymisen muutokset ja päihdehoidon toimivuus ja toimintatavat (vaikuttaako esim. korvauhhoitojen yleistyminen
päihteidenkäyttäjien itsemurhiin mitenkään)
- simputuksesta luopuminen SA-intissä
- työpaikkakiusaamisen ja koulukiusaamisen ehkäiseminen

Monet asiat vaikuttavat itsemurhakuolleisuuteen.

Miten kiillottaa psykiatrisen hoidon kuvaa? Ehkä olisi syytä miettiä että miksi se on huono.

Aikojen takaa psykiatria tuo mieleen lähinnä lobotomiat, insuliinishokit, sähköshokit ja kidutuksen kaltaisen toiminnan.
Kupittaan sairaalan julkisuus tuskin tuo psykiatrialle hyvää kuvaa lisää.
Vasta 2000 luvun alussa kiellettiin alasti eristäminen mielisairaaloissa. Nykyäänkin lähes joka vuosi oikeusasiamies ratkaisuissaan löytää epäinhimilliseen kohteluun verrattavia perusoikeusrikkomuksia.
Julkisuudessa vellova lääkekeskustelu leimaa alaa.
Löytyy hyvin paljon juuri näitä "katkeria" psykiatrian vihaajia jotka levittävät omaa näkemystänsä somessa hyvinkin tehokkaasta. Tosin katkeruuskin johtuu jostain ja vika ei välttämättä ole aina tässä "katkerassa" vaan psykiatrisen hoidon taholta osaa heistä on aivan oikeasti kohdeltu epäinhimillisesti, loukkaavasti ja hoito on aiheuttanut todellisia traumoja ja haittavaikutuksia.

Ettei mene aivan "katkeraksi" trollaamiseksi niin ehdotuksia vastapainoksi.
- Psykiatrisen potilaan oikeusturvan parantaminen mm. hallintopäätöksiä vastaan.
- Tehokas viranomaisvalvonta joka toimisi ettei tule uusia Kupittaita tai tilanteita jossa lääninlääkäri on tietämättömyyttään sallinyt lainvastaisen menettelyn tai viranomaiset ovat jätteneet epäkohdat ilmoittamatta kuten Kupittaan tapauksessa
- Potilaiden informoiminen lääkehaitoista, informoiminen lääkityksen todellisesta merkityksestä ja ennenkaikkea se että lääkkeiden haittavaikutuksiin puututaan.
- Uusien hoitotapojen ja hoitomenetelmien kehittäminen. Hoito voi olla muutakin kuin "zombiksi"-tekeminen lääkkeillä. Myös lääkkeettömän ja minimaalisen lääkityksen hoitomuotojen kehittäminen, tutkiminen ja käyttäminen
- Potilaiden kohteleminen ihmisinä, ei "vajaamielisinä" lapsina
- Pakkokeinojen vähentäminen ja vaihtoehtoiset toimintamallit ettei pakkokeinoihin tarvitsisi turvautua.
- Tilanteen purku potilaan kanssa pakkokeinon jälkeen ettei tulisi lisää katkeria ja traumatisoituneita potilaita
- Hoidon painopisteen siirtäminen tahdosta riippumattomasta hoidosta kohti avoimenpaa ja potilaan haluamaa hoitoa ja päämääriä kohti. Tarkoitan tällä lähinnä helposti saavutettavaa tehostetun avohoidon toimintamallia tai Keroputaan mallia. Hoitomuotoja ja auttamistapoja joita potilas haluaa (esim. keskustelu, käytännön ongelmien ratkaisuapu jne).
- Avoin julkinen keskustelu mm. lääkehaitoista ja lääkityksen hyödyllisuudestä (täytyy tosin tästä antaa Monoselle kiitosta hyvistä kommenteista, perusteluista ja lähteistä vaikka eri kantoja osittain edustammekin)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Miten kiillottaa psykiatrisen hoidon kuvaa? Ehkä olisi syytä miettiä että miksi se on huono."

Oma asenne voi todella saada yleistämään, että muutkin uskovat samoin.

Ei psykiatriassa eikä sen kuvassa Suomessa ole mitään erityistä ongelmaa niiden piirissä, jotka asiasta tietävät. Esimerkiksi työterveyshuollossa kohdataan koko ajan paljon psykiatrisia ongelmia, joista potilaita ohjataan aktiivisesti psykiatrian erikoislääkärin konsultaatioon -- ja hyvistä syistä. Sen lisäksi monet hakeutuvat oma-aloitteisesti suoraan psykiatrille.

Psykiatriset hoitokeinot monipuolisuudessaan antavat mahdollisuuksia auttaa ihmisiä vakavuusasteeltaan erilaisissa ongelmissa tavalla, johon ei pysty mikään muu palvelu eikä lääketieteen erikoisala.

Hyvin toimivan potilas-lääkärisuhteen avulla saadaan parhaat hoitotulokset, eikä mikään ole niin palkitsevaa kuin nähdä omin silmin potilaan psyykkinen toipuminen hyvin toimineen hoidon aikana. Vastaanottohuone on samalla psykiatrille näköalapaikka asioihin, joista ei voisi tietää mitenkään muuten. Ei ole sellaista yhteiskunnallista asemaa, ammattialaa, ikäkautta, sukupuolta, etnistä tai kulttuurista ryhmää, johon kuuluminen sulkisi pois tarpeen hakeutua psykiatrin vastaanotolle jossakin elämänvaiheessa -- ja hyvä että hakeudutaan, sillä on oikeasti pulmatilanteita, joista ulospääsy voi käydä ylivoimaiseksi ilman psykiatrian keinovalikoimaa, tai ainakin sillä voidaan usein nopeuttaa paluuta toivottuun päiväjärjestykseen.

Tässä keskustelussa läpikäyty joka ikinen asia on jo entuudestaan pohdittua erikoisalan omassa piirissä, eikä esille ole tullut mitään varsinaista uutta. Keskustelun sävy on ollut tällä kertaa rakentavampi kuin monessa aiemmin läpikäymässäni, mutta on uskomuksia ja asenteita, joita on mahdotonta muuttaa argumentoinnilla, jos ne palvelevat psyykkisen oireen tavoin kantajansa sisäistä tasapainoa. On myös ymmärrettäviä syitä kokemusten kautta, jotka voivat selittää vääristynyttä tai liioiteltua mielikuvaa koko psykiatrian erikoisalasta ja kaikista sillä työskentelevistä. "Henkilökemiaan" liittyvät kysymykset ovat psykiatriassa korostuneita niin hyvässä kuin pahassa, eikä kaikilla ole edellytyksiä päästä hyvään yhteistyöhön kaikkien kanssa, minkä myöntäminen on vain realismia.

Omasta puolestani kiitän keskusteluun osallistuneita ja toivotan kaikille hyvää kevään jatkoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En minäkään ole lukenut Whitakeren artikkelia, mutta ei kai hän sentään väitä, että lääkehoito ketään sairastuttaisi skitsofreniaan?! Vaan että tällainen diagnoosi on lisääntynyt USA:ssa
Usein skitsofrenia diagnoosin saanet käyttävät lääkkeitä lopun ikäänsä.
Ehkä löytyy myös irrationaalisia lääkehoidon vihaajia, mutta monella voi olla kokemukseen perustuva syy; lääkkeet voivat tuottaa tuskallisia sivuoireita ja varsinainenkin vaikutus on usein toimintakykyä lamaanuttava.
Minusta jo "skitsofrenia"-diagnoosin kritiikitön käyttö kuvaa psykiatrian jälkijättöisyyttä muihin lääketieteeseen varrattuna.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Diagnoosi eli taudinmääritys on tarpeen, jotta lääketieteessä voidaan käydä keskustelua sairaudesta, sen esiintymisestä tai puuttumisesta sekä sen hoidosta siten, että keskustelijat tietävät tarkoittavansa samaa asiaa. Jotta reliabiliteetti eli yhdenmukainen samaan diagnoosiin päätyminen eri tutkijoiden toimesta olisi mahdollisimman luotettavaa, diagnooseille on määritelty kriteeristö.

Skitsofrenian diagnostiset kriteerit on esitetty tässä: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suosit...

USA:ssa ei käytetä ICD-10 -luokitusta kuten Suomessa ja muualla Euroopassa, vaan Amerikan Psykiatriyhdistyksen määrittelemää DSM-luokitusta, josta käytössä on nyt viides versio. Luokitusten diagnostisissa jaotteluissa alaryhmiin ja kriteeristössä on joitakin eroja, joskaan ei ratkaisevia itse skitsofrenia-käsitteelle.

Blogin tekstin mukaan "(USA:ssa) sairaus kääntyi voimakkaaseen kasvuun sen jälkeen kun sen lääkinnällistä hoitoa lisättiin", mikä on moniselitteisesti sanottu. Jos tautiluokitusta sovelletaan tarkoitetulla tavalla, itse diagnostiikan ei pitäisi riippua hoitomuodoista, vaan löydöksistä potilaan tutkimuksessa. Jos pitää paikkansa, että sairauden prevalenssi eli esiintyvyys Yhdysvalloissa olisi lisääntynyt, se voi johtua diagnostisten kriteerien muutoksesta väljemmiksi, aiemmin diagnosoimattomien tapausten tulosta tilastoiduksi, tai todellisesta lisäyksestä sairaudessa väestön keskuudessa. Kannabiksen käytön yleistyminen voisi vaikuttaa siihen suuntaan, mutta muutoin on vaikea löytää selitystä väitetylle lisäykselle.

Skitsofrenian Käypä hoito -suositus lääkehoidon kestosta on pelkistetysti seuraava:

Kun ensipsykoosia seurannut oireeton kausi on kestänyt vähintään kaksi vuotta, psykoosilääkitys voidaan pyrkiä lopettamaan. Tällöin lääkitystä tulee vähentää hitaasti ja samalla seurata tiiviisti psykoosia ennakoivien oireiden tai käyttäytymishäiriöiden ilmaantumista. Jos niitä ilmaantuu, lääkitys palautetaan aiemmalle tehokkaalle tasolle.

Yksilöllinen ja joustava psykoosilääkehoito keskeytyy uudemmilla psykoosilääkkeillä harvemmin kuin perinteisillä Toteutuva pitkäaikainen psykoosilääkehoito pienentää uusien sairaalajaksojen tarvetta ja skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suosit...

(Suositus kannattaa lukea itse kokonaan, siinä on runsaasti enemmänkin tietoa.)

On monia sairauksia, johin vaaditaan pitkäaikainen tai jopa loppuiän kestävä lääkehoito, kuten esim. diabetes, kilpirauhassairaudet, verenpainetauti, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, reuma ym. Lääkkeiden hoidollisen tehon ja mahdollisten sivuvaikutusten kesken on tällöin etsittävä elämän laadun kannalta paras kompromissi. Antipsykoottisen lääkehoidon sivuvaikutukset eivät ole verrattavissa hoitamattoman psykoosin aiheuttamaan kärsimykseen ja toimintakyvyn menetykseen. Työ yhä parempien lääkevalmisteiden kehittämiseksi jatkuu, mutta koska lääkkeiden on oltava myös pitkäaikaiskäytössä turvallisia, kehitystyö on hidasta.

Minkä tahansa diagnostiikan kritiikitön käyttö on lääkäriltä virhe. Tiedän asiasta jotakin myös ammatillisen kokemuksen enkä pelkästään mielipiteen tasolla, eikä psykiatria ole tässä suhteessa muita lääketieteen erikoisaloja huonommassa asemassa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ #20/HM: "..on moniselitteisesti sanottu.."

Olen positiivisesti yllättynyt, että referointini on saanut näin paljon kommentointia asiantuntevilta henkilöiltä. Kuten ensimmäinen kommentoija on joskus aiemmin todennut, minun virheellisestä suomenkielestäni ei saa selvää. Olen siitä pahoillani, mutta vielä enemmän siitä, että mahdollisesti olen loukannut tahattomasti joidenkin tunteita.

Korostaisin muutamaa seikkaa. Juttu perustuu R. Whitakerin haastatteluun El Paisissa ja toisena viitteenä on myös Espanjan psykiatriyhdistyksen puheenjohtajan vastine, joka paljolti on yhdenmukainen kommenttiesi kanssa. Otsakkeena oli 'Psykiatria Amerikassa' eli sen ei pitänyt viitata Suomeen, jonka psykiatrian tilasta en tiedä yhtään mitään. Hämäystä saattoi tuoda se, että viittasin vanhaan Image-lehden juttuun, mutta sekin koski lähinnä USA:a ja UK:a.

Kiitokset valaisevista kommenteista, jotka putsasivat tavattoman hyvin likasankoa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ei mitään ongelmaa! Psykiatriaan erikoisalana liittyy paljon väärinymmärryksiä, ja myös voimakkaita tunnelatauksia mm. siksi, että sen vastuulla on rajoittaa yksilön vapautta hyvin konkreettisesti tilanteissa, joihin sovelletaan mielenterveyslain määräyksiä tahdosta riippumattomasta hoidosta, ts. vallan ja pakon käyttöä lainsäätäjän delegoimana. Oma tunnelatauksensa liittyy myös aiheettomiin häpeän kokemuksiin mielenterveyden ongelmista sekä "diagnoosien" arkikäyttöön haukkumasanana.

Omasta puolestani pyrin käyttämään tilaisuuksia selventää asioita, niin kauan kuin keskustelu jatkuu rakentavana ja mielekkäänä.

Amerikkalaiseen hoitokulttuuriin liittyy "tekemisen meininki" ehkä enemmän kuin eurooppalaiseen perinteeseen, kenties siksi psyykenlääkeitäkin käytetään siellä aktiivisemmin ja isommin annoksin kuin Euroopassa. Esimerkiksi tarkkaavuushäiriöiden lääkehoito amfetamiinijohdannaisilla on USA:ssa yleisesti runsaskätisempää kuin meillä, ja vaikka nämä valmisteet hyödyttävätkin kiistatta niitä, joille niillä on selvä käyttöaihe, amerikkalaista käytäntöä on kritisoitu liian liberaaliksi ja vahingolliseksi osalle lääkitystä saavista.

En osaa sanoa mitään R. Whitakerin väitteiden oikeellisuudesta kun en ole niitä lukenut, mutta varmaa on, että Yhdysvalloissa ei avointa keskustelua vältetä. Kärjistyneimmillään psyykenlääkkeiden vastustus siellä ilmenee psykiatrian vastaisissa liikkeissä ja skientologia -uskonlahkossa. Osa lakimiehistä perustaa toimintansa hoitovirhesyytteisiin, mikä taas nostaa yksityislääkärien vastuuvakuutuksen hintaa ja siirtyy edelleen käyntipalkkioihin potilaiden maksettavaksi...

Brittiläiset hoitolinjat taas ovat lähellä suomalaista käytäntöä, paitsi masennuksen lääkehoidossa ollaan periaatteellisista syistä osin pidättyväisempiä, vaikka ei olisikaan tarjota ensisijaisena pidettyä pätevää psykoterapiaa. Psykiatri saa Britanniassa keskittyä varsinaiseen oman erikoisalansa työhön, sillä kaiken sairauslomapaperisodan hoitavat siellä yleislääkärit. Sikäläisessä mielenterveyslaissa ns. tarkkailuaika on ruhtinaalliset kaksi viikkoa (Suomessa 4 vrk), mutta vapauden riistoon tahdosta riippumattomassa hoidossa siitä eteenpäin suhtaudutaan periaatteellisista syistä hyvin vakavasti ja myös raskassoutuisemmalla byrokratialla sekä lautakunta (tribunal) -menettelyllä hoitopäätöksen vahvistajana.

Suomalainen psykiatria seuraa aktiivisesti kansainvälisiä vaikutteita ja mm. Yhdysvalloissa tehtävää alan tutkimusta. Suomalainen psykiatrian tutkimus on kansainvälisesti arvostettua, ja tieteellisten julkaisujen tiukan seulan alan kansainvälisiin "ykköslehtiin" ovat läpäisseet monet suomalaistutkijat ja läpäisevät edelleenkin. Esimerkiksi USA:sta meille omaksuttu ADHD-lääkehoito annetaan Suomessa kuitenkin tiukemmalla seulalla toteutetun diagnostiikan pohjalta suppeammalle joukolle potilaita.

Missään muualla koko maailmassa ei tietääkseni haaskata psykiatrian erikoislääkärien työpanosta samassa mitassa kuin Suomessa sosiaalietuuksiin vaadittavien perinpohjaisten B-lausuntojen byrokraattiseen teettämiseen. Pitkittyvä työkyvyttömyys, joka on hyvin tavallista esim. vaikea-asteisen masennuksen yhteydessä, vaatii yksinkertaisen A-todistuksen sijasta sairauspäivärahan maksatukseen B-lausunnon, joka on tunnollisesti tehtynä työläs ja aikaa vievä, koska psykiatriassa asioiden kontekstin selostamisella on niin paljon suurempi merkitys kuin muilla lääketieteen erikoisaloilla. Kuntoutus esim. psykoterapialla vaatii jälleen jokaiselle vuodelle oman B-lausuntonsa. Viheliäinen KELAn lausuntobyrokratia oli omalta osaltani merkittävästi myötävaikuttamassa päätökseeni siirtyä lopullisesti eläkkeelle vastaanottotyöstä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #22

→ #22/HM: "Osa lakimiehistä perustaa toimintansa hoitovirhesyytteisiin.."

Näin vaimoni siskokin on kertonut. Hän on yksityishammaslääkärinä New Yorkin suunnalla. Kuulemma gynekologien vastuuvakuutukset ovat kovimmat, joku vuosi sitten noin 100 000 $/v, heillä vain 10 000 $/v.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta kai diagnostiikka on tarpeen, mutta psykiatrian diagnostiikkaa ei täytä nykyaikaisen lääketieteen vaatimuksia. Kuitenkin tekniset välineet on olemassa.
Vähän sama kuin kaikkia suoliston ja vatsan alueen sairauksia määriteltäisiin "mahataudiksi".

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ahaa. No kerropa sitten ne nykyaikaisen lääketieteen vaatimukset.

Teknisiä välineitä on ja lisää keksitään, mutta ikävä kyllä, niillä harvoin saavutetaan psykiatrian alalla mitään lisätietoa ihmisen psyykkisistä toiminnoista. Kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksia voidaan tehdä mielin määrin, mutta vain hyvin pienessä osassa yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä niillä on lisäarvoa annettavanaan. Anatomisia tai fysiologisia muutoksia aivoissa tavataan vain murto-osalla esimerkiksi sairaalahoitoa tarvitsevista potilaista. Aika ajoin tautiluokituksia uudistettaessa käydään keskustelua myös biologisten muuttujien sisällyttämisestä diagnostisiin kriteereihin, mutta kerta toisensa jälkeen on todettu, että ne ovat aivan liian epäspesifejä tuodakseen hoidollisesti merkittävää lisätietoa.

Neurologian erikoisalalla asia on luonnollisesti toinen.

Ihmisen psyykkisiä toimintoja tutkittaessa herkin tutkimusinstrumentti on koulutetun ja kokeneen kliinikon havainnointi tutkimustilanteessa syntyvästä vuorovaikutuksesta tutkijan ja tutkittavan välillä, mukaan lukien niin sanallinen kuin sanatonkin viestintä. Tässä suhteessa psykiatria eroaa eniten eläinlääketieteestä verrattuna muihin lääketieteen erikoisaloihin: kaikilla biologisilla muuttujilla on omat vastineensa millä tahansa eläinlajilla, mutta ei ihmisen psyyken toiminnoilla.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Medikalisaatio taitaa ylipäätään olla aika pitkällä Yhdysvalloissa. Vaikkapa ujous voidaan selkeämmin nähdä lääkittävänä sairautena ja esim. kaksi viikkoa pidempään kuollutta omaistaan surevan katsotaan sairastuneen ja tarvitsevan mielialalääkitystä. Koirien sukupuolikin on myös Yhdysvalloissa sairaus. Koirat korjataan (fix) koska sukupuolisena se on ilmeisesti jollain tapaa "rikki". Amerikasta löytyykin jo paljon ihmisiä jotka luulevat koiran kiveksiä kasvaimiksi, koska eivät ole sellaisia koskaan ennen nähneet ja siksi ne ymmärretään "luonnottomiksi". Näin se normaali muuttuu kun pistetään yhdessä muuttumaan! Me eurooppalaiset taidamme olla vielä vanhanaikaisempia kun ns. edistys tulee tänne vähän hitaammin. Ehkä hyvä niin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tuossa lienee jossain määrin perää, vaikka kyllä meillä riittää medikalisaatiota Suomessakin.

Tyypillistä meillä on byrokraattien laiskuus ja vastuun pakoilu, joka pyritään ratkaisemaan vaatimalla oman järjen käytön sijaan kaavamaisesti lääkärinlausunto (esimerkiksi mitä tahansa sosiaalietuutta varten, vaikka kysymys ei ole vähimmässäkään määrin lääketieteellinen: esim. pitääkö ihmisellä olla asunto?).

Yhdysvalloissa kaupalliseen kulttuuriin kuuluu jossain määrin helppoheikkibisnes, periaatteella "ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa". Mikä on "ihanteellinen" ihmisen psyyke voi tietenkin olla myytävissä tietyssä markkinaraossa kuten "kauneus" kosmetiikka-alalla. Eikä tietenkään ongelma koske vain psykiatrian erikoisalaa, vaan kosmeettisella kirurgialla on omat markkinansa, siinä kuin oikoteitä hakevilla urheilijoilla lääkkeellisessä dopingissa.

Ehkä amerikkalaisilla voi olla vähemmän kärsivällisyyttä odottaa ja seurata silloinkin, kun aika voisi hoitaa, kulttuurin korostaessa tehokkuutta, nopeutta, paremmuutta jne. jopa ottaen riskejä ja hehkuttaen huippusuorituksia.

Mutta, tässäkin pitäisi malttaa olla heiluttelematta liiaksi leimakirvestä...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset