JaakkoKorpi-Anttila Eläkevaarina opettelee lavatanssia, espanjaa ja englantia sekä toivoo korjaukset edes sähköpostiinsa. Kaikki on lainattua, joten kaiken voi lainata.

Mikä on maailman suurin huijaus? Opetus!

Köyhätkään maat eivät ole tuomittu sivistymättömyyteen koulujen puutteen vuoksi eikä kyse ole siitä, etteikö lapsilla ole mahdollisuutta käydä koulua vaan enempi siitä, etteivät he opi.  Maailmassa joka arkipäivä 1,5 miljardia lasta ja nuorta tulee kouluun tai oppilaitokseen, ovat siellä useita tunteja ja opettajat yrittävät saada heitä oppimaan lukemista, laskemista sekä erilaisia tieteitä ja taitoja. Koulutuksen kokonaiskustannukset ovat suuruusluokkaa 5% maailman bruttokansatuotteesta. Suuri osa näistä satsauksista valuu hiekkaan ja sen lisäksi menetetään se aika, mikä kuluu turhaan maleksimiseen koulussa.

Maailmanpankki priorisoi neljä osa-aluetta, joihin tulee keskittyä opetuksen parantamisessa:

1. Pitää mitata läpinäkyvästi ja yhteismitallisesti niin oppimista kuin opetusta eli niin opettajia kuin oppilaita, jotta rakenteiden kehittämiseen päästään käsiksi.

2. Opetuksen laatua on nostettava selkeästi eikä pelkästään määrä saa olla etusijalla.

3. Opetus on aloitettava aikaisemmin eli oppivelvollisuusikää on laskettava.

4. Nykytekniikkaa on hyödynnettävä valikoidusti. Se ei ole uusi taikasauva – kaukana siitä.

Esimerkiksi Ugandan, Tansanian ja Kenian 3-luokkalaista keskimäärin vain 75% osaa lukea yksinkertaisen lauseen, joka vaikeusasteeltaan on luokkaa: ”Koiran nimi on Tessu”. Intian maaseudulla 5-luokkalaisista keskimärin vain puolet osaavat laskea, paljonko on 46-17. Brasiliassa oppimismenestys matematiikassa on parantunut 15-vuotiaiden kohdalla, mutta tällä kehitysvauhdilla kestää 75 vuotta ennen kuin siellä keskimäärin ollaan nykyisellä rikkaiden maiden tasolla; vastaavan lukutason saavuttaminen kestää 250 vuotta.

Nämä masentavat luvut ovat Maailmanpankin vuoden 2018 kehitysraportista (The World Bank Group: World Development Report), missä painotetaan, että koulutus ja oppiminen ovat kaksi eri asiaa. Päästötodistus oppilaitoksesta ei ole takuu osaamisesta. Kuten meillä vanha sanonta kuuluu: Ylioppilaslakki ei ole rokotus tyhmyyttä vastaan.

Hyväksi uutiseksi voidaan tulkita se, että maissa, joissa tulotaso on alhainen, vuodesta 1950 vuoteen 2010 aikuisten tulotaso on 3-kertaistunut. Vuonna 2007 näissä maissa alkeisopetukseen osallistuvien lasten suhteellinen osuus oli samaa suuruusluokkaa kuin suurempien tulotason maissa. Etelä-Korea ja Vietnam ovat esimerkkejä hyvästä kehityksestä. Etelä-koreasssa sodan jälkeen lukutaidottomuus oli varsin yleistä; 25 vuotta myöhemmin lukutaidottomuus oli käytännössä hävinnyt. Vietnamissa vuoden 1955-1975 sodat raunioittivat opetuksen; nyt 15-vuotiaat opiskelijat ovat samalla tasolla kun saksalaiset kollegansa.

Ei yksinomaan poliitikkojen opetukseen suuntaama määrärahojen ohjailu, vaan eri yhteiskunnissa koulutuksen ’konkurssin’ syyt ovat moninaisia ja syvällä. Muun muassa Meksikossa ja Egyptissä opettajien ammattijärjestöt ovat kehityksen suurimpana esteenä.

Maailmanpankki korostaa, että koulunkäynti ilman oppimista ei ole pelkästään menetetty mahdollisuus vaan myös merkittävä epäoikeudenmukaisuus. Köyhät maat ovat niitä, jotka eniten kärsivät opetuksen tehottomuudesta. Esimerkiksi suhteellisesti ottaen Uruguayn 6-luokkalaisista reputti matematiikassa viisi kertaa enemmän kuin keskimäärin rikkaissa maissa. Tämä sama ero on nähtävissä yleisesti myös kielten opiskelussa. Köyhyydestä juontuva oppimisvaje on merkittävä epätasa-arvoa synnyttävä ja ylläpitävä asia.

https://elpais.com/elpais/2018/02/17/opinion/1518885620_434917.html

http://www.worldbank.org/en/news/video/2017/09/26/world-development-repo...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Koulussa puolet oppivat vaikka tekisi mitä ja puolet eivät opi vaikka tekisi mitä. Koulujärjestelmä onkin suunniteltu näihin ryhmiin kuulumattomille lopuille lapsille, koska edellisiin ryhmiin sen on vaikea vaikuttaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ilmeisesti keskinen syy huonoon oppimiseen on opettajien heikkko taso? Missä määrin siihen vaikuttaa koulujen huono organisointi, mikä on sekin yhteydessä yhteiskunnan yleiseen kehitystasoon. Saattaa olla, että poissaoloja on paljon esimerkiksi kodin köyhyyden huonojen kulkuyhteyksien takia, jne.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Opettajat on valikoitu jo tiukalla seulalla. Heidän on pitänyt olla luokkiensa parhaita oppilaita päästäkseen opettajakoulutukseen. Eli älyä heillä on kyllä. Toki on vielä eri asia osata opettaa hyvin.

Minusta on selvää, että hajonta koululaisten kesken vain kasvaa. Huippuoppilaat etääntyvät keskitasoisista ja heikosti oppivat jäävät jälkeen yhä enemmän edellisistä.

Yhteiskunnalle jää ongelmaksi miten heikosti koulutetuille saada järkevää tekemistä ja toisaalta miten lahjakkaat pidetään Suomea kehittämässä, heidän pysymisensä Suomessa ei ole itsestään selvää kuten tähän mennessä pitkälti ollut.

Sosialidemokratia ei nyt tätä ongelmaa enää ratkaise mm tulonsiirroilla. On liikaa siirtoja tarvitsevia ja liian harvoja maksajia.

Tätä kuvastaa nykyinen ansiotaso Suomessa. Ylimpään tulodesiiliin eli 10% ryhmään pääsee 3.300€ nettotuloilla kuussa. Tämän tienaavaa pidetään edelleen suurituloisena lypsettävänä.

Tuo ansiohan on mitätön eikä sillä ole mitään tekemistä niiden tulojen kanssa, joita maailmalla pidetään hyvinä nettoansioina. Siksi lähtijöitä tulee olemaan runsaasti.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tarkoitinkin kehitysmaiden opettajia ja olosuhteita, jotka kolumnisti nosti erityisesti esiin. Toki on meilläkinon opetuksessa ja oppimisessa ongelmamme, mutta Afrikan maissa ne ovat aivan toista suuruusluokkaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset