JaakkoKorpi-Anttila Eläkevaarina opettelee lavatanssia, espanjaa ja englantia. Kaikki on lainattua, joten kaiken voi lainata.

Historiaa täsmennetään naapurissa

  • Google map Sandarmohin sijainti
    Google map Sandarmohin sijainti
  • Sandarmoh tmmaikuussa 1942
    Sandarmoh tmmaikuussa 1942

Wikipedian mukaan Sandarmoh on Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikka Karjalan tasavallan Karhumäen piirissä Venäjällä 19 kilometrin päässä Karhumäeltä. Joukkoteloitukset Sandarmohissa alkoivat 11.8.1937 ja jatkuivat 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla on ammuttu yli 7000 henkeä.

Petroskoin yliopisto on työnnetty syrjään näistä tutkimuksista ja kulttuuriministeri Vladimir Medinskin ohjauksessa sotahistoriallinen seura otti vastuun lisätutkimuksista. Viitteitä sille, että joukkohaudat olisivatkin suomalaisten ampumia venäläisiä sotavankeja on yllättäen löytynyt. Oheisesta kuvasta (Suomi sodassa, Valitut Palat, sivulta 285,) on esitetty, miten Sandarmohin alueella venäläinen 313.D:n hiihtoprikaati teki 6.1.1942 yllätyshyökkäyksen, jonka suomalaiset saivat lopullisesti torjuttua vasta 11.1.1942 ja asemasota vakiintui. Venäläisten tappioiksi laskettiin 1800 kaatunutta ja suomalaisten 160 sekä 300 haavoittunutta. Tuskin ainakaan routa-aikaan olisi ammuttuja sotavankeja haudattu 2½ metrin syvyyteen, mistä niitä nyt on kaivettu esiin.

Monille on jäänyt mieleen, että syksyllä 2012 Medinski piti Unkarissa puheenvuoron, jossa hän piti suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyötä Venäjää vastaan suunnattuna liikehdintänä. Hän väitti muun muassa, että Suomi on ”erottamaton osa venäläistä maailmaa”.

Helsingin Sanomissa (7.9.18 s. A28) Jussi Niemeläiseltä erinomainen kirjoitus asiasta. Samoin Yle uutiset julkaisi 6.9.2018 laajan artikkelin ja se alkaa:"He löysivät sitä, mitä etsivätkin – Yrittääkö Venäjä kirjoittaa uudelleen historiaa ja väittää Stalinin uhreja suomalaisten tappamiksi sotavangeiksi? Sandarmoh on vuosien 1937–39 kommunistiterrorin seitsemäntuhannen uhrin joukkohauta. Nyt sieltä väitetään löytyneen myös jatkosodan aikana tapettujen jäänteitä. ..”

https://yle.fi/uutiset/3-10390554

RadioFreeEurope / RadioLiberty esitti 4.9.2018 oman näkemyksensä asiasta otsakkeella: Dig Near Stalin-Era Mass Grave Looks To Some Like Kremlin Dirty Work

https://www.rferl.org/a/dig-near-stalin-era-mass-grave-looks-to-some-lik...

- -

Anoppini lähti sotaan sairaalalottana Oulussa 16-27.9.1941 pidetyn peruskurssin jälkeen Äänislinnan sotasairaala 66:en ja ensimmäinen päiväkirjamerkintä sieltä on 31.10.1941 ja viimeinen 11.7.1943. Sotasairaalassa kaaos helpottui, kun tammikuun (1942) lopusta alkoi asemasotavaihe, jona aikana muun muassa tätini tuleva aviomies haavoittui Poventsassa.

 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Venäjän sisäinen tilanne vaatii vielä paljon valheita, ennen kuin kaatuu.

Onko Suomi valmis auttamaan Venäjää, kun Venäjän ja Kiinan välille syntyy konflikti?

Kiinalaispelko Venäjällä on paikoin hysteeristä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 1/PI: "Kiinalaispelko Venäjällä on paikoin hysteeristä..."

Pitäisikö meidänkin harkita kiinalaista versiota J-31 eikä amerikkalaista J-35. Suurvalta-asema kun saattaa muuttuanykyisen tai seuraavan hävittäjäpolven elinjakson aikana.
https://en.wikipedia.org/wiki/Shenyang_J-31#cite_n...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Ainakin se vaihtoehto kannattaa tutkia.

Sitten kasataan ne Suomessa ja Kiinasta tulee varmasti muutama tuhat apuun kasauksessa.

En unohtaisi yhteistyötä koneen kehittämisessä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Onko Suomi valmis auttamaan Venäjää, kun Venäjän ja Kiinan välille syntyy konflikti?"

Parempi ensin katsella päältä, jotta nähdään tuleeko Kiinasta meidän rajanaapuri...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#12
Kiinalaisten käsityksen mukaan Siperia on asumaton maareservi.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Tää on nyt tätä ... vain ajan kysymys, kun Venäjä taas virallisestikin on sitä mieltä, että suomalaiset ampuivat Mainilan laukaukset.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Sovjetskaja entsiklopedija, joka oli se Tiedeakatemian virallinen totuus, ei ole koskaan puhunut sanaakaan "Mainilan laukauksista":

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Soviet...

" Soviet-Finnish War of 1939–40

The Soviet-Finnish War of 1939–40, also known as the Winter War, broke out as a result of the policies of the reactionary Finnish government, which had made Finland a potential springboard for an attack on the USSR by aggressive powers.

Finland’s hostile attitude toward the USSR posed a serious threat to the northwest Soviet border and placed Leningrad in danger. In preparing for war, Finland devoted particular attention to the construction of fortifications in its border regions, especially on the Karelian Isthmus, where the frontier was only 32 km from Leningrad. Finland received financial aid from Great Britain, Sweden, Germany, and the USA. These funds made possible the construction of the Mannerheim Line. Pursuing a policy of peace and concerned for the security of the USSR at a time of increasing fascist German aggression, the Soviet government made several attempts in 1938 and 1939 to improve relations with Finland.

In April 1938 the Soviet government proposed negotiations toward a mutual assistance pact, but the Finnish government rejected the proposal. In October 1939, after the begin- ning of World War II, the USSR again proposed the conclusion of a mutual assistance pact, but Finland’s response was negative. Influenced by the USA, Great Britain, France, and Hitlerite agents, the Finnish government adopted a hostile attitude toward the USSR. On October 13 and 14, Finland announced the mobilization of its forces. Since the Finnish government was unwilling to conclude a treaty of mutual assistance, the USSR on October 14 requested that it be permitted to lease the Hanko Peninsula. In addition, an exchange of territory was requested: if Finland agreed to cede a number of islands in the Gulf of Finland and certain areas on the Karelian Isthmus, on the Rybachii Peninsula, and on the Srednii Peninsula, compensation would be provided in the form of an area twice as large in Soviet Karelia. Although these proposals did not infringe on Finnish sovereignty, they were rejected by the Finnish side.

After the negotiations broke down, the Finnish government declined to consider any new Soviet proposals and brought its military forces into a state of readiness. By late Novem- ber 1939 the Finnish armed forces, numbering 600,000 men, consisted of nine infantry divisions, five infantry brigades, five separate infantry regiments, 22 separate infantry battalions, one cavalry brigade, approximately 900 artillery pieces, and 60 tanks; naval and air support was provided by 29 warships and approximately 270 combat aircraft. The main ground forces were concentrated on the Karelian Isthmus. They were under the command of General H. V. Óstermann and consisted of six infantry divisions, four infantry brigades, one cavalry brigade, and several separate battalions. Special groups and strategic for- mations were created on the Murmansk, Kandalaksha, Ukhta, Reboly, and Petrozavodsk axes. The commander in chief was Marshal C. von Mannerheim.

An anti-Soviet campaign developed in Finland. Counting on assistance from Western po-wers, the Finnish militarists on November 26 entered on the path of military provocations at the border. The Soviet government proposed that Finnish troops on the Karelian Isthmus be pulled back a distance of 20–25 km. Finland, however, did not accept this proposal and further exacerbated the situation. On November 28 the Soviet government was compelled to denounce the Soviet-Finnish nonaggression pact of 1932.

The Finnish government paid no heed to the warnings of the USSR. On November 29, Finnish troops again staged provocative actions at the border. In response, the forces of the Leningrad Military District, supported by the Northern and Baltic fleets, launched an offensive on the morning of November 30 along a front extending from the Barents Sea to the Gulf of Finland. The Soviet Union had no choice but to take this step. Even after the beginning of hostilities, the Soviet government proposed that a most comprehensive treaty of friendship and mutual assistance be concluded, but this initiative was rejected by the Finnish government, which declared war on the USSR on November 30.

Under the command of Army Commander Second Class K.A. Meretskov and Military Council member A.A. Zhdanov, the forces of the Leningrad Military District were deployed along a front 1500 km in length: the Fourteenth Army (two rifle divisions) on the Murmansk axis; the Ninth Army (three rifle divisions) on the Kandalaksha, Ukhta, and Reboly axes; the Eighth Army (four rifle divisions) on the Petrozavodsk axis;and the Seventh Army (nine rifle divisions, one tank corps, three separate tank brigades, and 13 artillery regiments) on the Karelian Isthmus. Combat operations were supported by nine air regiments and the Baltic Fleet. The plan of operations was to pin down the Finnish forces in northern and central Finland while the Seventh Army delivered the main blow on the Karelian Isthmus in the general direction of Viipuri (Vyborg); the Seventh Army was to reach the line extending from the railroad station Hiitola to Viipuri by the ninth or tenth day of the offensive.

The fighting took place on a terrain with numerous lakes and forests and under severe win- ter conditions. The temperature ranged from - 40° to - 45°C, and the deep snow prevented crosscountry movement. The most difficult battles took place on the Karelian Isthmus. Under Army Commander Second Class V. F. Iakovlev and, from December 9, Army Commander Second Class Meretskov, the Seventh Army advanced slowly, with air and naval support, against stubborn enemy resistance. After heavy fighting, the Soviet forces managed by December 12 to break through a difficult strategic obstacle belt 25 km to 65 km deep and to reach the forward edge of the main defense zone of the Mannerheim Line. On December 29 the Soviet command decided to halt the advance on the Karelian Isthmus and to make preparations for breaching the Mannerheim Line.

The Baltic Fleet, under Flag Officer Second Class V.F. Tributs, took a number of islands in the Gulf of Finland and blockaded the coasts of the Gulf of Bothnia and the Gulf of Finland. North of Lake Ladoga, the offensive involved the following forces: the Fourteenth Army, under Division Commander V.A. Frolov, and the Northern Fleet, under Flag Officer Second Class V.P. Drozd, in the Polar region on the Petsamo axis; the Ninth Army, under Corps Commander M.P. Dukhanov and, from mid-December, Corps Commander V.I. Chuikov, on the Kandalaksha, Ukhta, and Reboly axes; and the Eighth Army, under Division Com- mander I.N. Khabarov and, from January, Army Commander Second Class G. M. Shtern, on the Petrozavodsk axis. These forces broke through the enemy’s border fortifications and by mid-December had advanced a considerable distance despite enemy resistance.

In late December the Seventh Army was divided into the Seventh Army and the Thirteenth Army, which was commanded first by Corps Commander V. D. GrendaF and then, from March 2, by Corps Commander F.A. Parusinov. The two armies were reinforced by troops from other military districts. A new Fifteenth Army, under Army Commander Second Class M.P. Kovalev, was formed from the Eighth Army. On January 7 the Northwestern Front was established on the Karelian Isthmus. Commanded by Army Commander First Class S.K. Timoshenko and Military Council member Zhdanov, the Northwestern Front included 24 rifle divisions, a tank corps, five separate tank brigades, 21 artillery regiments, and 23 air regiments. The objective of the Northwestern Front was to break through the Manner- heim Line, defeat the principal enemy forces on the Karelian Isthmus, and, in 13 to 18 days, reach the line running from Käkisalmi through the railroad station Antrea to Viipuri. The main effort was in the general direction of Antrea. A reserve group of the Soviet High Command was established for the purpose of carrying out, across the Gulf of Finland, a wide deep envelopment of the enemy forces around Viipuri. This reserve group consisted of one cavalry corps, three rifle divisions, and one tank brigade.

The forces of the Northwestern Front began the offensive on February 11,after two or three hours of preparatory artillery fire. After heavy fighting, the Seventh Army broke through the main zone of the Mannerheim Line and approached the second zone. The Thirteenth Army broke through the forward position of the Mannerheim Line and approached the main zone. Fearing that the Soviet forces might gain the rear of the Finnish main grouping, the Finnish command on the night of February 17 began withdrawing its troops to the main (in the zone of advance of the Thirteenth Army) and second (in the zone of advance of the Seventh Army) zones of the Mannerheim Line. On February 21 the Seventh Army reached the second zone of the Mannerheim Line, and the Thirteenth Army reached the main zone. The Soviet forces, however, were not immediately able to break through the enemy positions. North of Lake Ladoga, the Ninth, Eighth, and, beginning in February, Fifteenth armies also advanced. After a short pause, the Soviet forces resumed their offensive on February 28. They broke the enemy’s resistance and forced a retreat along the entire front. Continuing their offensive, they outflanked, from the northeast, the Finnish units around Viipuri and captured most of Viipuri. Soviet forces crossed Viipuri Bay, went around the Viipuri fortified area from the northwest, and cut the road to Helsinki. The breaking of the Mannerheim Line and the defeat of the Finnish main grouping placed the enemy in a difficult situation. The enemy was not saved by the assistance of the Western powers: during the war, Finland received, for example, 350 planes, 1,500 artillery pieces, more than 6,000 machine guns, approximately 100,000 rifles, and 2.5 million shells.

The Soviet-Finnish peace treaty of 1940 was signed in Moscow on March 12. Military ope- rations ceased on March 13. The treaty moved the border on the Karelian Isthmus to a distance of 150 km from Leningrad; the border was also moved northwest of Lake Ladoga and in the Salla (Kuolajárvi) region. Portions of the Srednii and Rybachii peninsulas were ceded to the USSR, and the USSR was granted the right to lease the Hanko Peninsula for 30 years. The USSR obligated itself to withdraw its forces from the region of Petsamo (now Pechenga).

During the war the Red Army gained experience in breaking through heavily fortified areas under severe winter and snow conditions. This experience was put to use in developing tactics and operational art and in the combat training of troops.

REFERENCES

Istoriia ordena Lenina Leningradskogo voennogo okruga. Moscow, 1974.
Istoriia vneshnei politiki SSSR 1917–1966 gg., part 1. Moscow, 1966.
Gotovtsev, A. I. Pobeda Krasnoi Armii na Karel’skom peresheike. [Moscow] 1945.
Meretskov, K. A. Nasluzhbe narodu, 2nd ed. Moscow, 1971.

I. M. KRAVCHENKO "

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Harvinaisen pitkä jutelma, josta, kumma kyllä, puuttuu talvisodan varsinainen syy:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov–Ribbentrop-sopimus
https://en.wikipedia.org/wiki/Molotov–Ribbentrop_Pact

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #20

Perimmäinen syy oli tulossa oleva sota Saksan kanssa. Tosin Neuvostoliitto pelkäsi Saksan lisäksi Englantia ja Japania, mutta ei sitä, että Englanti yrittäisi hyökätä tätä kautta. Eikä NL pitänyt tätä vaarallisimpana hyökkäyssuuntana.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #27

Kiintoisaa sinänsä, että venäläiset myöntävät maailmansodan alkaneen 1.9.1939.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kyllähän se puhui, vaikka ei kehdannutkaan mainita paikannimeä Mainila:

"...the Finnish militarists on November 26 entered on the path of military provocations at the border." "On November 29, Finnish troops again staged provocative actions at the border."

Wikipedia:

"Mainilan laukaukset oli Mainilan kylässä tapahtunut, Neuvostoliiton lavastama välikohtaus, joka johti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuoliseen purkamiseen. Neljä päivää myöhemmin alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen.

Neuvostoliiton mukaan 26. marraskuuta 1939 sen alueella sijaitsevassa Mainilan rajakylässä Valkeasaaressa oli kuollut neljä harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen tykki- ja heitintuleen.

Venäläiset ovat myöhemmin myöntäneet kyseessä olleen Neuvostoliiton itse lavastama tykistöisku, jonka tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa. Mainila ei tuolloin ollut Suomen tykistön kantaman sisällä, koska tykit oli Mannerheimin nimenomaisesta käskystä vedetty kauaksi rajalta, sillä Neuvostoliiton odotettiin järjestävän jonkin tapahtuneen kaltaisen provokaation."

Koomista sinänsä, ettei Sovjetskaja entsiklopedija lainkaan pohdi koko sen asetelman sotilaallista mielekkyyttä, jossa 3,8 miljoonainen kansa "uhkaisi" 170 -miljoonaista suurvaltanaapuriaan.

Hauskana todisteena suomalaisten kavaluudesta mainitaan: "...an exchange of territory was requested: if Finland agreed to cede a number of islands in the Gulf of Finland and certain areas on the Karelian Isthmus, on the Rybachii Peninsula, and on the Srednii Peninsula, compensation would be provided in the form of an area twice as large in Soviet Karelia. Although these proposals did not infringe on Finnish sovereignty, they were rejected by the Finnish side."

Veikeästi siinä jätetään mainitsematta, miten "certain areas on the Karelian Isthmus" tarkoitti Suomen alueensa puolustamiseksi rakentamia linnoitteita. Jos NL tosiaan koki suomalaiset uhkana, mikäpä olisi estänyt heitä rakentamasta samanlaisia omalle puolelleen?

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #23

Sovjetskaja puhuu astinlaudasta.

Sillä Mannerheim-linjalla ei ollut kovinsuurta merkitystä, vaikka sitä jauhettiinkin molempien maiden propagandassa, eri syistä. Tekijät pitivät sitä jopa merkityksettömnä, mutta oli se toki panssareita vastaan tehokkaampi kuin jalka -ja hevosmiehiä vastaan, tavalliseen maastoon verrattuna.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Suomalaiset ovat aivan liian negatiivisia.

Asekätkennän valtava paisuttelu esti halut Suomen miehittämiseen.

Suuret joukkohaudat ympäri Venäjää kannattaa tunnustaa meidän ansioiksi.

Aina kun syytetään joukkohaudoista, niin todetaan; Ne on meirän rumihia joilt on kurkut auki.

Siinä ehkä kunnia menee, mutta maine ja pelko kasvaa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 4/PI: "Suuret joukkohaudat ympäri Venäjää kannattaa tunnustaa meidän ansioiksi.."

Taustaksi kannattaa tutustua Markku Salomaan kirjaan Punaupseerien nousu ja tuho (ISBN 978-951–32381-5. Otava, 2018): ”Ilman Stalinin puhdistuksia talvisota olisi voinut kääntyä Suomelle tuhoisaksi veljessodaksi.”

Lisäys: Kohta varmaan venäläinen historiantutkimus toteaa, että suomalaiset valkobandiitit harhauttivat Stalinia syöttämällä väärää tietoa Neuvostoliittoon paenneista punaisista, minkä vuoksi ’isä aurinkoinen’ aloitti puhdistukset. Ts. puhdistukset olivat kauttaaltaan suomalaisten syytä.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Oderint dum metuant -taktiikkaa tuollainen.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 7/KH: "Oderint dum metuant.."
Taisi olla Galigula, joka näin lausui. Voin muistaa väärinkin.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #8

Nostaa itsensä hiuksista ylös olisi sopisi myös tähän lapselliseen uhoon.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Historia toistaa itseään, kolmas maailmansota tulossa? Maailman tilanteessa on samankaltaisia piirteitä kun viime vuosisadan alussa.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Ydinaseiden luulisi hillitsevän suurempia aloituksia, mutta tuollaisenhan voi aloitella proxy-sodilla ja homma laajentuu sitten tahallisesti tai tahattomasti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Netistä ilmaiseksi ladattavan Google Earth -sovelluksen mukaan Sandarmoh on lähellä paikkaa, joka on ylläolevassa liitteen kartassa nimeltään Lumbusi. Sitä taas ei löydy Google Earthista – onko nimi jostain syystä vaihdettu?

Satelliittikuva on päivitetty ilmeisesti heinäkuulle 2018. Siitä erottuu 1,8 km pitkänomainen alue, jossa puusto on ruskehtavampaa kuin ympärillä, ja eräässä sen kohdassa hiekkatiet tekevät silmukoita parinsadan metrin harvemmassa metsikössä.

Sandarmohissa ei näy lainkaan asutusta satelliittikuvassa, mutta Karhumäestä 6 km itään on Pinduinen -niminen kohtalaisen kokoinen taajama, jota ei ole jatkosodan kartassa.
___

Tämä historian "täsmennys" on ilmiönä kiinnostava sinänsä, ja tarkoitettu kai "red herring" -tyylisesti viemään huomiota Venäjän eläkeuudistuksesta, maan taloudesta ym. Putinille epäsuosiota aiheuttavista asioista.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 10/HM: ".. Sandarmoh on lähellä paikkaa, joka on ylläolevassa liitteen kartassa nimeltään Lumbusi."

Yritin pikaisesti katsella, missä Sandarmoh tarkemmin sijaitsee, mutta homma jäi vähän kesken. Minulla oli jostakin tarttunut sellainen tieto, että Karhumäestä valtatietä Poventsaan päin 19 km, tien vieressä oikealla puolella. Ristiriitaa tuo se, että Karhumäen ja Poventsan väli taitaa olla lähellä 19 km. Kuitenkin ajattelin, että Tapponiemi lienee lähellä oikeaa paikkaa ja tarjosin hiihtoprikaatin hyökkäysaluetta Sandarmohiksi. Taistelutantereena oli tosin laajempi alue.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Pinduinen 1933 alkavine mielenkiintoisine historioineen on kerrottu Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pinduinen . Se on siis ollut jossain laajuudessa olemassa jo sotien aikaan.

Google Earth heittää Sandarmohin paikannusmerkin jollain perusteella n. 860 metriä Karhumäki-Poventsa -maantien koillispuolelle, siis vasemmalle tiestä Poventsaan päin ajettaessa.

Google Earthia voi suositella (https://www.google.com/earth/download/gep/agree.html), sen satelliittikuvien erottelukyky on varsin hyvä. Löysin sillä mm. oman autoni pysäköitynä kesämökkimme pihalta, marjapensaat voi vaikka laskea yksitellen jne.

---

Ilmari Schepelin liittämän kartan kuvatekstin mukaan Sandarmoh sijaitsee Äänisen pohjoisrannalla lähellä Stalinin kanavan Poventsa-sulkua, joten Google Earthin paikannus on sittenkin pielessä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #16

Mikko Kärnä on koonnut Puheenvuorossa julkaistuja blogeja Sandarmoh-aiheesta: http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/puheena...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomenkielinen Wikipedia tietää: "Pinduisin taajama on saanut alkunsa Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentamisen yhteydessä vuonna 1933 perustetusta telakasta. Sitä ennen paikalla oli kaksi venäläisten asuttamaa kylää, Verhnije Pinduši ja Nižnije Pinduži. Taajaman ensimmäiset asukkaat olivat etupäässä muualta Neuvostoliitosta karkotettuja kulakkeja."

Lumbusi on siis Pinduisin taajaman sivukylä, lienevätkö sille nimen antaneet tšetšeenit sitten Stalinin kanavaa rakentamaan tuotuja vai kulakkeja?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Etsiessäni aiheesta tietoa internetistä, satuin löytämään tämän 1.3.2017 päivätyn, pitkän englanninkielisen kertomuksen "Juri Dmitrievin tapauksesta", historian tutkijasta ja aktiivisesta Stalinin joukkohautojen etsijästä, jota pidetään parhaillaan vangittuna ilmeisen tekaistuilla syytteillä poliittisin motiivein.

https://therussianreader.com/2017/03/10/yuri-dmitr...

Kirjoitus kertoo perinpohjaisesti sekä Dmitrievistä että salatun joukkohautausmaan löytämisestä Sandarmohista. Stalinin vainoja tutkinut ja tunnetuksi tehnyt Memorial -järjestö on Putinin Venäjällä leimattu "ulkomaiseksi agentiksi".

Juuri nyt on jostain syystä Venäjällä nähty ajankohtaiseksi käynnistää meneillään oleva "valkosuomalaisten" todistaminen syypäiksi Stalinin teettämiin joukkomurhiin.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Eiköhän se ole hyvä, että tutkitaan, keitä siellä, otetaan DNA-näytteet ja noin päin pois, jos saadaan.

Sitten ollaan paljon viisaampia tätä asiasta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ikävä kyllä, teloittajien DNA-näytteitä sieltä ei saada, vaan ainoastaan uhrien. Itse pääasiassa viisaus ei lisäänny tippaakaan.

Käyttäjän veikko72vv kuva
Veikko Virkkunen

Venäläiset muistuttavat entisaikojen viikinkejä. Osaavat vain ryöstää ja tappaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset