JaakkoKorpi-Anttila Eläkevaarina opettelee lavatanssia, espanjaa ja englantia. Kaikki on lainattua, joten kaiken voi lainata.

Minä ja puolue

Ajautuminen poliittiseen hajaannukseen ja ääriajatteluun on huono ratkaisu nykyisiin ongelmiin. Näin vain tunnustetaan se, että 'itse politiikka on rikki, mitä ei selitä pelkkä valuvirhe'. Politiikan tehtävänä on enemmistön etujen ajaminen ja puolustaminen vähemmistöjä sortamatta.

Perinteisten puolueiden radikalisoitumisen erityisenä vaarana on, että ne sortuvat etsimään liittolaisia sellaisista pienpuolueista, jotka kyseenalaistavat voimassa olevan perustuslain noudattamisen ja yleisesti hyväksytyt arvot. ”Kun pelko, opportunismi tai virheelliset laskelmat ovat ääripuolueiden tärkeimmät työvälineet, on demokratia vaarassa” (Steven Levitsky & Daniel Ziblatt, How Democracies Die). Suurena uhkana demokratialle on puolueiden roolin häviäminen järjestelmän vaalijoina ja hoitajina. Esimerkiksi tv-uutisten kannatusmittausten mukaan puolueiden tärkeimmäksi tehtäväkseen näyttää tulleen nykyisen aseman turvaaminen ja äänimäärän maksimoiminen. Kaukana on ajatus, että poliitikko tai puolue asettaisi demokratian puolustamisen omien intressien edelle.

Mussolinin, Hitlerin ja Chávezin nousut valtaan olivat samansuuntaisia: vallassa olevat poliitikot sulkivat silmänsä havaitsemistaan ongelmista ja avasivat portit agitaattorien masinoimille äänivyöryille. Fasismi ei synny yhdessä yössä vaan aiemmista ja nykyisistä päätöksistä, jotka usuttavat kimppuumme populistit ja muut määräämisvaltaan pyrkivät. Tärkeää ei ole etsiä olemattomia fasisteja, vaan estää sellainen toiminta, mitkä sabotoi nykypäivän demokratiaa ja voimassa olevia lakeja.

Dan Balz The Washington Postissa totesi nykymenosta muun muassa: ”Maailma oli jo epäjärjestyksessä ennen Trumpin presidentiksi tuloa, epäjärjestys valitsi hänet presidentiksi . . . Tasapainottomuus ja epäjärjestys ovat maailmassa tämän päivän valuuttaa, vain parhailla johtajilla on kyky toimia niin, että heidän alueensa saa siitä parhaan hyödyn”. George Will The New York Timesissä muotoili näkemyksensä seuraavasti: ”Kukaan, joka on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen presidentiksi, ei ansaitse koskaan tulla presidentiksi”. Tämä pätee varmaan myös kansanedustajiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Jopa valistuneen itsevaltiaan on ajoittain syyllistyttävä hirmutekoihin estääkseen vähemmän valistuneiden yritykset kaapata valta itselleen.

Kommunismi on teoriassa loistava idea, mutta käytäntö on osoittanut, että siinäkin järjestelmässä toiset ovat toisia tasa-arvoisempia.

Kapitalismissa köyhän ääni vastaa rikkaan sataa ääntä.

Kun sulkee silmänsä, niin silti vielä kuulee. Kun sulkee sekä silmänsä että korvansa, voi hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa tietämätön.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset